Tällä viikolla on saatu ihmetellä mitä on asua juoksevan nartun ja pikkuisen mutta sitäkin voimakastahtoisemman uroksen kanssa.Onhan tuo aika villiä meno.Fiona on aika kärsivällisesti jaksanut astumisyrityksiä,siinä vaiheessa kun raja yrittyy kuuluu haukahdus tai murahdus.Tero taas yhtä sinnikkäästi jaksaa roikkua takajaloissa.Joten päätimme eristää koirat ,ettei turhaan stressaa kumpaakaan.Tero on kauniisti alistunut kohtaloonsa makkarissa,toki pääsee sohvalle makoilemaan valvonnan alaisena.Yöt on mennyt hyvin rauhassa,molemmat nukkuneet sikeästi läpi yön.

Sen olen huomannut ,että juoksujen aikana ei ihmisten seura Teroa kiinnosta laisinkaan.Fiona taas on aikamoinen sylivauva ja kaipaa koko ajan huomiota.Jännä juttu sillä normaalisti tilanne on toisinpäin!

Onneksi tuon Fionan vuodon määrä on puolet siitä mitä ensimmäisissä juoksuissa.Se vasta oli kamalaa sidesirkusta.Nyt pärjää kolmella vaihdolla päivässä :) Nätisti tyttö pitää pöksyjäkin jalassa.Kuin vanha konkari!

Huomenna olisi tarkoitus ehtiä mätsäriin koneen kentälle ja sunnuntaina onkin sitten jänskättävä kaivarin erkkari..